TERVETULOA - VÄLKOMMEN

 Moi!

 Kiva, että löysit portfolioni. Löydät täältä ansioluetteloni ja opinnäytetyöni lisäksi enemmän tietoa siitä, kuka olen ja mitä osaan. Toivottavasti löydät portfoliostani kaiken tarpeellisen. Jos sinulle kuitenkin jää kysyttävää, ota rohkeasti yhteyttä, niin saadaan kysymykseesi vastaus. 

Kiitos käynnistä!

Hej!

Vad kul, att du hittade min portfolio. Här hittar du min cv och mitt examensarbete, men också mera information om vem jag är och vad jag kan. Jag hoppas du hittar allt vad du söker efter, men om du behöver ännu svar på någon fråga, tveka inte att ta kontakt.

Tack för besöket!

Onnellisuus

 

Koen olevani hyvin positiivinen ihminen. Olemme äitini kanssa tulleet siihen tulokseen, että suurin osa riidoistamme johtuu siitä, että minä olen optimisti ja äitini on pessimisti. Äitini sanoo, että olen yltiöpositiivinen. Mitä se tarkoittaa? Voiko elämässä olla liian positiivinen? Meillä on yllättävän paljon keskusteluja äitini kanssa tästä aiheesta. Aihe on kiinnostava ja herättää minussa monenlaisia ajatuksia.

Minä olen onnellinen. Äitini on myös onnellinen. Silti meidän asenteemme ja reaktiomme elämän tapahtumiin eroavat suuresti. Äitini arvostaa sitä mitä hänellä on ja on kiitollinen. Hän ei valita. Sama on minulla. Arvostan jokaista asiaa mitä minulla on ja hyvin harvoin valitan mistään. Silti, äitini asenne on negatiivisempi kuin minulla.

Raha-asioiden hoitaminen opiskelijana ei aina ole niin helppoa. Joudun elämään lainalla, vaikka en haluaisi. Ja silti huomaan, että rahat eivät riitä. Teen budjettia, näyttää menevän miinukselle. Ajattelen positiivisesti, kyllä tästä vielä selvitään! Löydän jokaisesta päivästä jotain hyvää. ”Every day may not be good, but there is something good in every day”. Lempilausahdukseni joka pätee mielestäni jokaiseen päivään. Itken usein. Itken lähes joka päivä. Itken pienistä asioista. Itku ei tee ihmistä onnetonta. Hyvin usein kohtaan tämän. Itku on minun tapani purkaa asioita ja se kuuluu persoonaani ja luonteeseeni olla herkkä. Ei se tarkoita, että vaikka itken joka päivä, olen onneton. Itken jos koira kuolee elokuvassa tai jos minulla on huono omatunto jostain.

En omasta mielestäni ole joutunut kokemaan elämässäni mitään traagista. Mitään järkyttävää tai surullista. Olen hyvin onnekas. En ole kokenut läheisen ihmisen kuolemaa, sairautta tai onnettomuutta. Olen syntynyt rakastavaan ja läheiseen perheeseen ja sukuun. Minua on aina rakastettu. Aina on ruoka ollut pöydässä ja lämmin peitto päällä. Vaikea teini-ikä, kiusaaminen ja läheisen alkoholiongelmat voivat kuulostaa isoilta, mutta koen niiden olevan hyvin pieniä murheita verrattuna ihmisiin, jotka kokevat ihan hirveitä asioita joka ikinen päivä.

Onnellisuus on laaja, monialainen, paljon puhuttava ja iso käsite. Se on elämän päämäärä, jokapäiväinen asia ja tärkeä osa persoonaamme. Sen tavoitteleminen stressaa, raastaa ja mietityttää. Sen löytäminen on vaikeaa. Sen löytäminen on helppoa. Onnellisuus löytyy piparien leipomisesta, lapsen hymystä tai löytyneestä pullopantista. Se löytyy rakkaudesta, hyvästä ruoasta, ajattelusta. Se löytyy kirjoista, nukkumisesta, uusien paikkojen näkemisestä. Se löytyy osittain rahasta. Onnellisuuden polulle on vaikea löytää, ja polulta eksyy helposti. Onnellisuus löytyy myös muiden onnellisuudesta. Onnellisuuden vihollinen on katkeruus, itsekkyys ja raha. Onnellisuus yrittää ottaa sinua kädestä kiinni, mutta ote lipeää. Yritätkö uudelleen? Onnellisuus on jokaisessa tilanteessa, ihmisessä ja elämässä. Onnellisuus on elämän voima ja valo. Onnellisuus on tässä ja nyt. Onnellisuus katoaa joskus mutta löytää omistajansa. Onnellisuuden tunne on lämmin, voimaa antava ja kaunis. Onnellisuus on jokaisen ihmisen oikeus. Se on myös velvollisuus. Onnellisuus on kaikki.

Sosionomi-tutkinnon vuodet 1,2,3 ja 4

Meiltä monesti kysytään, miksi lähdimme opiskelemaan sosionomeiksi. Kun alan pohtia syvemmin, että miksi oikein päädyin tälle alalle, en löydä siihen yhtä selkeää vastausta. Niin monta pientä asiaa koko elämäni varrella on vaikuttanut tähän. 

Sosionomin opinnot alkoivat omalla kohdallani avoimen ammattikorkeakoulun kautta. Olin hakenut sosionomin koulutukseen kolme kertaa, enkä ollut päässyt sisään. Olin harmissani, mutta motivaatio ja kiinnostus alalle oli niin suuri, etten luovuttanut. Päätin lähteä opiskelemaan sosionomiksi hieman eri kautta, kuin muut. 

Ensimmäinen vuosi oli mielenkiintoinen. Kaikki oli uutta ja jännittävää, niin koulurakennus, luokkakaverit, opettajat kuin opiskeluaiheetkin. Opiskelu alkoi rytinällä, ja aloitimme laajoilla ja ehkä itselleni hieman liian vaikeilla aiheilla alkuun. Kurssi "Hyvinvointiala muuttuvassa yhteiskunnassa" olisi saanut olla vasta sosionomikoulutuksen loppuvaihella.. Olisin saanut siitä enemmän irti. 

Ensimmäinen vuosi meni rytinällä läpi, sain paljon kursseja hyväksiluettua. Sain myös ensimmäisen harjoittelun sain hyväksiluettua. Pääsin myös vihdoin tutkinto-opiskelijaksi, ja se oli kovan työn ja sinnikyyden tulos.

Toinen opiskeluvuosi oli raskas. Aiheet olivat kiinnostavia, mutta meillä oli hurjasti ryhmätöitä, tehtäviä, deadlineja. Tein toisen harjoittelun koulumaailmassa, sillä olin ja olen edelleen kiinnostunut kuraattorin työstä. Tein myös palkkatöitä opiskelujen ohella, joten oma jaksaminen oli todellakin koetuksella. Koulussa oli kuitenkin mukavaa ja ryhmätöissä oppi paljon omista vahvuuksistaan ja heikkouksistaan. Opinnäytetyö oli vain kaukainen tavoite jota emme olleet suunnitelleet ollenkaan.

Kolmas opiskeluvuosi sisälsi monia mielenkiintoisia kursseja, joita olin odottanut. Mm. päihde- mielenterveys- ja väkivaltatyön kurssi ja oppilashuoltotyö olivat omia lemppareita. Aloitimme opinnäytetyön työstämisen luokkalaiseni Johannan kanssa. Aihe oli mielenkiintoinen, eikä opinnäytetyötä tehdessä tullut missään vaiheessa seinää vastaan. 

Olin päättänyt, että suoritan kolmannen harjoittelun minulle täysin tuntemattomassa paikassa. Jaoin harjoittelun vielä puoliksi, että saisin mahdollisimman paljon uusia kokemuksia. Sitten iski meidän kaikken tietämä KORONA. Harjoittelut keskeytyivät ja valmistuminen viivästyi. Harjoittelun suoritin lopulta kesän aikana Ehjä Ry:ssä ja Silmukodissa. Opin hurjasti uutta ja sain itsevarmuutta omaan työhön. 

Viimeinen vuosi on mennyt opinnäytetyötä korjaillessa ja viimeisiä kursseja suorittaessa. Ensi viikolla on opinnäytetyön esitys, joka jännittää hirveästi. Olin neljä vuotta sitten innokas alalle tuleva, ja olen näiden neljän vuoden aikana varmistunut siitä, että olen oikealla alalla. Sosionomi-tutkinto antaa minulle lukemattomia mahdollisuuksia tehdä sitä mitä juuri MINÄ haluan.